Jaro Palmu (1980). Asun ja työskentelen Helsingissä. Taiteilijana olen ”itseoppinut”. Isäni oli asetelmamaalari Jan Palmu (1945-1995) ja setäni Juhani Palmu (1944-2024) Heiltä olen saanut oppia maalaamisesta ja väreistä. Wabi-Sabi teokseni käsittelevät ajan ja materiaalin muutoksia. Wabi-Sabi on japanilainen estetiikan käsite. Sitä kuvataan usein epätäydellisyydessä, keskeneräisyydessä ja häviävyydessä ilmeneväksi kauneudeksi sekä pyrkimyksenä yksinkertaisuuteen ja vaatimattomuuteen. Nämä on öljyväri ja pigmentti teoksia, maalaan kovalevylle. Kerroksellinen tekniikka tekee niistä erittäin yksityiskohtaisia. Valmiin teoksen päälle vedän viivoja, railoja. Kutsun näitä ”haavoiksi”.

”Teokset ovat kuin me ihmiset, jokaisella on omia haavoja, mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi; olemme jokainen kauniita.” Teokset on myös tarkkaan sommiteltu, tasapainoisia. Tämä tulee taustastani asetelmamaalarina.

Haluan maalata kauniita ja mielenkiintoisia tauluja. Kyse on väreistä ja suhteista, mutta ei pelkästään tästä. Kyse on sommitelmasta ja muodosta, mutta ei pelkästään tästä. Kyse on yksityiskohdista ja kokonaisuudesta, mutta ei pelkästään tästä. Kyse on viivasta ja struktuurista, mutta ei pelkästään tästä. Kyse on voimasta ja herkkyydestä, mutta ei pelkästään tästä. Kyse on luonnonvoimista ja hiljaisuudesta, mutta ei pelkästään tästä. Kyse on taiteen alkemiasta. Alkemistin tavoin taiteilija muokkaa yksinkertaisista materiaaleista jotain arvokasta ja pysyvää.

 Wabi-sabi on japanilainen estetiikan käsite. Sitä kuvataan usein epätäydellisyydessä, keskeneräisyydessä ja häviävyydessä ilmeneväksi kauneudeksi sekä pyrkimyksenä yksinkertaisuuteen ja vaatimattomuuteen.

Teokset käsittelevät ajan ja materiaalin muutoksia, wabi-sabi maalauksia öljyvärillä ja väripigmentillä.

Valmiin teoksen päälle hän vetää viiltoja, railoja. Hän kutsuu näitä ”haavoiksi”. ”Teokset ovat kuin me ihmiset, jokaisella on omia haavoja, mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi; olemme jokainen kauniita"